TERVEYSKUNNON OSA-ALUEET


Kestävyyskunto on hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa. Liikunnan hyöty kestävyyskunnon harjoittamisessa on tutkimuksin osoitettu. Esimerkiksi MS-tautia sairastavat kykenevät parantamaan säännöllisellä harjoittelulla hapenottokykyään. Edelleen tiedetään, että hapenottokyvyn parantuminen on riippumatonta neurologisesta haitasta. Kestävyyskuntoa voidaan harjoittaa uimalla, reippaalla kävelyllä tai pyöräilyllä. Kestävyyskunnon parannuttua jaksaa tehdä pidempiä lenkkejä väsymättä.

Tuki– ja liikuntaelimistön kunto käsittää lihasvoiman, lihaskestävyyden ja liikkuvuuden. Lihasvoimalla ja –kestävyydellä on keskeinen merkitys fyysisen toimintakyvyn säilymisessä. Monipuolisella kuntosaliharjoittelulla voidaan parantaa lihasvoimaa ja –kestävyyttä. Suuri osa ihmisen päivittäisistä toiminnoista, liikkumisesta ja liikuntalajeistakin edellyttää terveelle nivelelle ominaista liikelaajuutta. Monipuolinen liikunta on jo sinällään liikkuvuusharjoittelua. Liikkuvuuden kannalta hyviä lajeja ovat esimerkiksi vesiliikunta, keppijumppa ja jooga. Tärkein ja tehokkain keino lisätä liikkuvuutta on venyttely, joka vaikuttaa nivelen liikelaajuuteen sekä lihasten venyvyyteen ja pituuteen. Vaikeavammaiset voivat ylläpitää liikkuvuuttaan seisomaharjoittelulla tukeutuen seisomatelineeseen. Venyttely kannattaa omaksua tavaksi jo sairauden alkuvaiheessa. Venyttely myös rentouttaa. Parhaat tulokset saavutetaan turvallisesti pitkäkestoisilla (15-60 sekuntia) ja pienellä voimalla tehtävillä venytyksillä. Suositeltava toistojen määrä on 3-5 venytystä lihasryhmää kohti.

Kehon koostumus käsittää luuston, rasvakudoksen ja rasvattoman kudoksen määrän sekä rasvakudoksen jakautumisen kehossa. Kaikki edellä mainitut liittyvät vahvasti fyysiseen aktiivisuuteen: säännöllinen liikunta vahvistaa luustoa ja helpottaa painon hallintaa. Luuston kuntoon pystyy vaikuttamaan sopivantyyppisellä liikunnalla. Hyvät tulokset edellyttävät kuitenkin myös oikeanlaista ravintoa. Riittävä kalsiumin saanti ja fyysinen aktiivisuus ovat tärkeää. Kalsium ei kuitenkaan yksin riitä, vaikka se onkin luuston tärkein mineraali, D-vitamiini on välttämätöntä kalsiumin imeytymiselle. Useissa uusissa tutkimuksissa D-vitamiinilla on todettu olevan merkitystä myös kaatumisten ehkäisyssä. Liikkumiskyvyn laskiessa riski osteoporoosiin kasvaa. Luuliikunnalla tarkoitetaan liikuntaa, jossa voimaharjoittelu antaa luulle puristusärsykettä, hypyt, tanssit ja pelit tärähdysärsykkeitä ja kävely toistokuormitusta. Tärähdyskuormituksen toteuttaminen voi olla neurologisen sairauden tai oireiden takia mahdotonta, mutta muut luuliikunnan muodot ovat sen sijaan toteutettavissa, vaikka olisi sairastanut pitkään.

Liikkeenhallintakykyyn eli motorisen kunnon osa-alueita ovat tasapaino, reaktiokyky, koordinaatio, ketteryys ja liikenopeus. Keskeisin tekijä terveyden kannalta on tasapaino. Heikentynyt tasapaino lisää kaatumisriskiä ja siitä aiheutuvien vammojen määrää. Tasapainoa ylläpitäviä ja hallintaa parantavia lajeja ovat esimerkiksi maastossa lenkkeileminen, hiihtäminen, tanssiminen, pallopelit, melonta, ratsastus, keilaus sekä taiji ja jooga.

Lähteet:

Romberg A. 2005. MS ja liikunta : iloa, elämänlaatua, toimintakykyä. Edita

Luustoliitto http://www.luustoliitto.fi/

UKK instituutti http://www.ukkinstituutti.fi/